Kirjoituksia

Tällä sivulla on jäsenistömme kirjoittamia lehtikirjoituksia.

Huoli nuorisosta

Pitäjänuutisissa oli huolestuttavaa viestiä 7-luokkalaisten juomisesta. Paikat ja kaikki selvitettiin tarkkaan, mutta heräsivätkö vanhemmat? Tähän asti vanhemmat eivät ole ehkä huomanneet lasten juomista, jos se tapahtuu aikaisin illalla. Nyt kun asia on julkinen, voi asiaan puuttua. Itselläni meni kylmät väreet, miten maailma muuttuu. Vai muuttuuko? Mietitäänpä itse kukin omaa nuoruuttamme. Hienoa, että nuorisotoimi tiedottaa asioista!

Koulussa paineet kasvavat, opettajien rooli korostuu myös. Myös opettajan pitää olla koulussa aikuinen ja oikeudenmukainen. Viesti kulkee kentällä, että nykyään numeroitakin pudotetaan parilla numerolla ja numeroihin vaikuttaa niin moni asia. Jos olet ujo, et tunnilla viittaa ja vaikka numero olisi kokeitten perusteella kymppi, mikä mittaa tietoa, voi numero olla kasi todistuksessa, kun et osallistu.

Yksilö pitäisi huomioida, mutta huomioidaanko?

Pahoinpitelykin koulussamme kuohutti. Lapset kertokaa kotona vanhemmillenne mitä missäkin tapahtuu. Opettajatkaan eivät näe kaikkea, oppilaat näkevät paremmin, sen hiljaisenkin kiusaamisen. Se on ovelaa, eristetään porukasta. Kiusaamista tapahtuu, se on vain totuus, sitä on erimuotoista. Joka lukuvuoden aluksi pitäisi pitää luento koulukiusaamisesta muistutuksena oppilaille. Onko KIVAkoulu-opas kiertänyt vanhemmilla?

Luokissa on kaaos. Opettajat ovat pulassa, henkilökohtaista apua tarvitsisi yhä useampi oppilas, mutta resurssit eivät riitä ja ei varmaan löydy rahaakaan. Suurin osa ajasta joissain luokissa menee luokan rauhoittamiseen. Erityisluokat uuden koulun myötä lopetetaan , riittääkö siihen koulussamme resurssit? Onko opettajilla riittävästi koulutusta nuoren kohtaamiseen? Koulukuraattorinkaan aika ei riitä enää.

Yhtenäiset säännöt joka kouluun on varmasti hyvä juttu, mutta myös siihen tulee sitten sitoutua. Toiset opettajat sallivat mm. kiroilun, ja toiset eivät. Myös vanhempien ja oppilaiden tulee osallistua sääntöjen tekoon opettajien kanssa.

Sovitaanko, että uuden kouluhankkeen myötä, muuttuu myös ilmapiiri. Että hiljaisimmatkin saavat tukensa, vilkkaimpiakin ohjataan ja autetaan. Uusi koulu, uusi asenne.

Ei ole helppoa nykyajan paineitten keskellä olla edes vanhempi. Arjen paineet kasvavat, työpaineet kasvavat, yhteiskunta muuttuu aina vaan itsekkäämpään suuntaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tuntuu, ettei kukaan enää auta ketään, hyvä kun tuntee edes naapureitaan. Pysähdytäänkö hetkeksi?

Huoli on yhteinen. Kannustetaan lapsiamme, huolehditaan yhdessä.

Tanja Hartonen-Pulkka

Julkaistu Pitäjänuutisissa 13.4.2010

Hoitajien työssä jaksaminen

Puhutaan puuttuvista lääkäreistä ja kaikesta muusta, mutta ei nosteta esille huutavaa hoitohenkilökunnan sijaispulaa Mäntyharjun kunnassa.

Sairaslomalle jäädessä hoitaja potee huonoa omaatuntoa siitä, että joutuu jäämään pois töistä. Tietää, ettei sijaista saa. Sijaisia ei kerrassaan ole missään. Sairastapauksen vastaanottava hoitaja vastaanottaa puhelun sairastumisesta ja on pois vahvuudesta soittaessaan sijaislistaa läpi (listassa parikymmentä vaihtoehtoa) ja kun ketään ei saa, niin käydään työlistaa läpi, kuka jää. Soitellaan hoitajille ketkä ovat vapaalla ja kysellään aamuvuorolaisilta, että jäisikö joku iltaan asti.

Hoitajat tekevät tuplavuoroa 7.00-20.00 paikkaamassa tilannetta. Vapaapäivät menee alta pois, koska ne työt on tehtävä. Kun et suostu, tulee huono omatunto siitäkin, vaikka ei saisi.

Olemme kuitenkin hoitajia, joilla sydän paikallaan ja haluamme hoitaa vanhukset. Viime kesä oli rankka, kun hoitajilla oli lomia ja sairaslomia. Juuri ja juuri selvittiin. Onneksi se kesä on takanapäin.

Kukaan ei varmaan omaisista ja kunnan yläkerrasta tiedosta tilannetta, kun ikäänkuin hoitajavajausta ei papereissa näy, kun me teemme silti sen työn.

Hoitajat palavat loppuun. Kukaan ei tiedä milloin ollaan töissä ja milloin ei.

Pysyykö hoidon laatu hyvänä? Onko potilasturvallista, että hoitaja tekee pitkää päivää?

Mistä saadaan sijaisia? Eikö tilanteelle voisi tehdä jotain. Jatkuvasti sijaispula, eikö kuntaan voisi perustaa hoitajan toimea/toimia vakituiseksi, joka paikkaisi sairastapauksia kunnassa?

Varajärjestelmä?

Meillä on se kuuluisa omakin elämä. Oma perhe ja harrastukset kotona odottamassa. Kun työ ja perhe-elämä pysyvät tasapainossa, työnteko on mukavaa.

Työ on muutenkin psyykkisesti ja fyysisesti raskasta ja pitää olla kaiken aikaa mukana työssään sydämellä. Täytyy huomata kaikki voinnin muutokset, jaksaa ja kannustaa vanhuksia omatoimisuuteen ja olla mukana tukemassa omaisia.

Ajatelkaa mitä voisi seurata henkilökunnan väsymyksestä. Hoidosta ja sen laadusta ei voi, eikä saa tinkiä!

Väsymyskin ajaa hoitajan sairaslomalle.

Tanja Hartonen-Pulkka

Jokela - Kauhajoki yksilönvapauden kova hinta

Suuren tragedian keskellä päättäjät usein toteavat olevansa voimattomia, mutta yhteiskunnalla on aina mahdollisuus puuttua halutessaan ongelmaan. Lopullisia ratkaisuja etsiessä tulisi käyttää tarvittaessa väliaikaisia keinoja.

Nämä kaksi traagista tapahtumaa olisi pystytty estämään tiukentamalla aseenkantolupien myöntämistä. Käsituliaseiden (pistoolien) lupa yleensä myönnetään ampumaharrastustoimintaan. Miksi yhteiskunta ei voi rajoittaa tämän harrastustoiminnan järjestämistä vain suljetuissa ja valvotuissa tiloissa tapahtuvaksi toiminnaksi, vähimmäisvaatimuksena kahden henkilön yhtäaikainen läsnäolo. Aseiden säilyttäminen tapahtuisi ao. tiloissa.

Suomen kuuluisimmat kahdeksan surmanluotia ammuttiin metsästykseen tarkoitetulla aseella. Näiden aseiden valvonnan voisi velvoittaa metsästysseuran järjestettäväksi (esim. aseiden lukot suljetussa säilytystilassa). Em. melko harmittomilla ja järkevillä lain tiukentamisilla olisi vaikutusta myöskin maamme kohtuuttoman korkeisiin itsemurhalukuihin.

Lain tiukennus olisi väliaikainen, tarvehan poistuisi ratkaisemalla lasten ja nuorten pahoinvointi-ongelman.

Näinä päivinä on syytä muistaa, että valtiovalta on leikkaamassa Jokelan tragedian jälkihoitoon varattuja rahoja ja esim. Mäntyharjun kunnan koulupuolen valtionosuudet pienenevät n. neljänneksellä ensi vuonna (leikkaus n. 300.000 e)

Hallituksen ajama autuaaksi tekevä Amerikan malli on jälleen kerran osoittanut karmaisevalla tavalla toimimattomuutensa. On entisestäänkin vahvistettava turvallisen ja kaikkia kansalaisia koskevan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista. Väliaikaisina keinoina on käytettävä lain tiukentamista, jotta voisimme taata jokaiselle perusoikeuden turvallisuuden tunteeseen.

Heikki Vaskelainen

Perhepäivähoitajien palkat kohdalleen

Mäntyharjun kunta voisi olla edelläkävijä ja korottaa roimasti perhepäivähoitajien palkkoja. He ovat jääneet todelliseen palkkakuoppaan. He tekevät tärkeää työtä meidän lapsiemme hyväksi ja he ansaitsevat sen palkan mikä heille kuuluu. Tietysti myäs mahdollinen koulutus on otettava palkassa huomioon. Muissakin ammateissa koulutettu saa parempaa palkkaa, esim. hoitoalalla kouluttamaton saa joko -5% tai -10% normaalipalkasta.

Tälläisen kirjeen olen toimittanut kunnalle useaan eri paikkaan ja jopa ministeriöön. Mutta... kukaan ei tee asialle mitään.

 Maaliskuu 2008:

Perhepäivähoitajien tämänhetkinen/ ikuinen ongelma

Minuun on otettu yhteyttä työntekijöitten itsensä taholta ja onhan se yleisesti tiedossa muutenkin, että perhepäivähoitajat ovat jääneet palkkakuoppaan. Muitakin epäkohtia on kuten

*) Lelujen huonokuntoisuus ( perhepäivähoitajat käyttävät leikeissä omien lastensa leluja) Ja kuitenkin kunnan olisi huolehdittava, että jos lelulainaamo on kunnalla olemassa, lelutkin olisivat vähintäänkin käyttökelpoisia.

*) Työajat ovat pitkiä ja viikottaiseksi työajaksi on sovittu 43 tuntia 15 minuuttia ja tasausjakso Mäntyharjun kunnassa kaksi viikkoa. Miksi työaika on noin paljon suurempi kuin muissa työpaikoissa. Yleensä viikottainen aika ei tietääkseni ylitä 40 tuntia muuallakaan?

*) Sairas lapsi. Siis jos perhepäivähoitajalla on oma lapsi, joka sairastuu, hän joutuu palkattomalla lomalle sairastumisen ajaksi, koska muitten vieraiden hoitoon tuleminen estyy. Eikö tähän nyt jotain muuta ratkaisua järjesty? Saahan muussa työssä olevat vanhemmat jäädä kotiin hoitamaan sairasta lastaan (alle 10v) ja ihan palkan kanssa.

Palkasta laajemmin: palkkoja tutkiessa ansiot jäävät 1300 euron (riippuen lapsimäärästä) tietämille miinus verot. Naistyövoiman hyväksikäyttöä suorastaan. Koulutus pitäisi myös uudistaa ja maksaa koulutetuille enemmän palkkaa niin kuin muillakin aloilla. Pitäisikö perhepäivähoitajan valintaan jo koulutuksenkin vaikuttaa? Koulutetut hakevat kyllä muualle töihin, koska perhepäivähoitajan palkka ei houkuta.

Ei tuollainen palkka houkuta ketään, ja kun vanhimmat perhepäivähoitajat jäävät eläkkeelle, ei nykyaikana enää kohta perhepäivähoitajia saa enää mistään.

Ristiriita: koulutus kunniaan, mutta koulutetut (esim. lähihoitajat) saavat muualta paremman palkan.

Pelkona on, että koko ammattikunta katoaa pikkuhiljaa eläköitymisen myötä.

Siis perhepäivähoitajien olosuhteet ovat erittäin heikot. Alipalkalla tehdään pitkiä työpäiviä, viikkoaika pidempi kuin muilla aloilla ja jos kotona sattuu olemaan oma lapsi, joka sairastuu, joutuu palkattomalle ja tulot vähenee entisestään.

Kannattaisi nyt päättäjien herätä ja miettiä mikä on perhepäivähoitajien tulevaisuus ja jos heitä halutaan pitää kunnassa, miettiä palkan korotusta. Kerralla kenenkään talous ei riitä niin reiluun korotukseen kuin olisi tarvis, mutta huoli perhepäivähoidon tulevaisuudesta on olemassa ja tilanne on huolestuttava koko Suomen tasolla, vaikka kunnittainkin on palkkaeroja.

Peruspalveluministerikin on huolissaan perhepäivähoitajien palkoista:
"Erityisen huolestunut Risikko on perhepäivähoitajien vähenemisestä. Perhepäivähoidon vetovoimaisuus pitäisi säilyttää. Tiedän, että moni kokee palkkauksen epäoikeudenmukaisena. Minulla on monia hyviä ystäviä, jotka työskentelevät perhepäivähoitajina. Ymmärrän heidän huolensa, Risikko summaa. " (Iltalehti 18.3.08)

Tanja Hartonen-Pulkka

kirjoitus julkaistu Pitäjän Uutisissa 23.9.2008