Tahtotilasta toimeen

Keskiviikko 10.6.2009 klo 10:55 - Raili Rantanen

Olof Palmen ajatus ja lausuma "Politiikka on tahtotila" on suomalaisten poliitikkojen mielilausahduksia kaikissa puolueissa. Näin edesmennyt arvostettu demaripolitikko elää meillä legendana.

Meillä tahtotilasta työhön ja keskustelutaidon kehittämiseen ei ole oikeasti ryhdytty. Kunnilla on tiukat ajat ja pitää tiristää sieltä täältä ja esiinnytään "oman kunnan" palvelujen puolestapuhujana. 

Olisi terveellistä myös ottaa puheeksi järkevä taloudellinen ja alueellinen kehittäminen. Tämä koskee myös kaupunkeja, joilla on tahtoa ottaa naapurikunnat huostaan ilman työtapojen kehittämis- ja työntekijän kehittymiskeskusteluja.

Pienten kuntien on ryhdistäytyttävä ja katsottava kauas historiaan todeten, että voimme turvata palvelut keskittämällä hallinnon viisaasti. Se voi tarkoittaa joidenkin esimiesvirkojen vähenemistä, mutta antaa mahdollisuuden edistää toimintatapojen kehittämistä laadukkaasti. Työntekijöitä tarvitaan tekemään työt, esimiesten määrää on uskallettava kontrolloida.

Harmillista on se, että esim.vanhustenhoidossa keskitytään valittamaan työn raskautta sen sijaan, että nähtäisiin myös työtapojen muuttamisen tarvetta. Kuntouttava työote tarkoittaa käytännössä jalkeilla pysyvien ihmisten sietämistä. Jossakin koulutuksessa lääkärikunta on todennut, että raskata lääkitystä vaaditaan, koska liikuntakyvyttömät on "helpompi" sietää kuin liikkuvat.

Siinä vaiheessa kun televisio yleistyi muuttui työnkuva ja sosiaalinen kanssakäymisen muoto myös hoitopaikoissa. Kuinka paljon television katsomista (tai netinkäyttöä) joko aktiivista tai "työn ohessa" sisältyy työpäivään? Poliklinikoilla on televisio auki pitämässä "seuraa" odotushuoneissa ja osastoilla sama käytäntö.

Kouluissa pidetään peruskoululaisia "ongelmallisina" eikä resursseina ja tulevina veronmaksajina sekä osallisina yhteiskunnan kehittämiseen. Keskusteleva peruskouluopetus lisää oppilaiden osallisuutta omaan oppimiseen. Opettajien on uskallettava ottaa askel aikuisen käyttäytymisen suuntaan myös suhteessa lapsiin. Varhaiskasvatuksesta aivan ammatilliseen opintoihin saakka on opettajan osattava olla aikuinen kasvamisen rinnalla. Yhdessä oppijana saadaan parhaat tulokset. Peruskoululaiset ovat ns. oppivelvollisuusikäisiä joilloin heidän motivaationsa taso riippuu siitä miten paljon heillä on tukea kasvamisessa ja oppimisessa.

Kaikista ei tule "herroja" ja meidän tuleekin osoittaa suurta ymmrrystä ammatillisen hyvän käytännön työntekijän kouluttamiseen ja teoriapainoitteisiin opintoihinkin sisällytettävä käytännön elämänhallinnan oppimista.

Aikuisen mallia haetaan suureen ääneen, mutta se malli on jo olemassa kuhnan ymmärretään sen ilmenevän kaikissa meissä vanhemmissa sekä opettajissa, joilla pedagogisen tiedonmyötä pitää olla edellytyksiä tukea kasvavia koululaisia.